Kous 100v

KATSAUS UIMASEURAN VAIHEISIIN

Kotkan Uimaseuran virallinen perustamispäivä on 3.joulukuuta 1905. Asialla oli joukko Kotkan Innon uimareita ja muita kiinnostuneita. Into oli ottanut uinnin ohjelmaansa pari vuotta aikaisemmin ja ”Innon Uimaseura” oli jo järjestänyt isot vesiurheilujuhlatkin.

Seuraavana vuonna kokoontuivat seitsemän seuran edustajat Helsinkiin perustamaan Suomen Uimaliittoa. Kotkalaiset olivat mukana joukossa. Kilpailutoiminta näytteli alusta lähtien suurta osaa Uimaseuran toiminnassa Katariinan niemessä järjestettyjen uimanäytösten ja uimakoulujen ohella.

Kilpailut tuolloin tosin erosivat vielä suuresti nykyisistä. Rataköysiä ei käytetty, kaikki uivat samassa ryhmässä mikä merkitsi tönimistä ja ruhjeita. Vapaauinti oli nimensä veroista. Yhtä aikaa uitiin kroolia, rintaa, selkää, kylkiuintia tai trudgeonia, eräänlaista kroolin esimuotoa.

Uimaseuran ensimmäinen Suomen mestari oli Viljo Finnberg vuonna 1908. Ajaksi 100 metrin vapaauinnissa kirjattiin 1.27,3. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja Väinö Vanhala, joka sitten toimi johtotehtävissä 1930-luvun alkuun, ui alkuerässä Suomen ennätyksen 1.25,5. Loppukilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Niin olivat Uimaseuran hallussa sekä Suomen mestaruus että ennätys.

Uimalaitos Myllynrantaan

Vuonna 1913 avattiin Myllynrantaan uimalaitos, mikä paransi ratkaisevasti mahdollisuuksia uintiharrastuksen harjoittamiseen. Se olikin sitten käytössä aina 50-luvulle maauimalan valmistumiseen. Vaasalainen hirmukauhoja Martti Salokannel esiintyi edukseen uimalaitoksen vihkiäiskilpailuissa. Yksinään uiden hän peittosi kotkalaisten nelimiehisen viestijoukkueen. Uuden uimalaitoksen valmistumisesta oli sellainenkin seuraamus, että kesän 1914 uimakouluissa nautti opetusta kaikkiaan 254 henkilöä.

Vuonna 1915 Uimaseura järjesti 10-vuotisjuhliensa merkeissä SM-kilpailut neljässä lajissa. Isäntäseuraan siirtynyt Martti Salokannel voitti kaksi mestaruutta. Sitten seurasi toiminnassa Maailmansodan ja Kansalaissodan takia muutaman vuoden katkos.

Toiminta elpyi, menestystä tuli

Pitkin 1920-lukua toiminta taas virisi ja menestystäkin tuli. Reingoldtin veljekset Alfred ja Toivo voittivat mestaruuksia. Vuosikymmenen puolen välin jälkeen toiminta hiipui, mutta 1930-luvulla touhu pääsi jälleen vauhtiin. Jopa niin, että vuosikymmenen loppupuolta voi hyvällä syyllä pitää kilpailullisesti seuran ensimmäisenä loistokautena, ellei aivan alkuvuosien menestyksiä oteta lukuun. Kehityksessä näyttelivät kaupunkiottelut Haminaa ja Lappeenrantaa vastaan suurta osaa. Oma merkityksensä oli sillä, että 1934 alkoi Vilho Malisen pitkäaikainen puheenjohtajuus.

Erityisesti naisuimarit kunnostautuivat. Heistä mainittakoon Anja Lappalainen ( olympiaedustaja Berliinissä 1936 ), Toini Lehtinen, Aili Mikkelä, Sirkka Raninen ja Helga Toikka. Miesten puolella olivat esillä Toivo Valkonen, Keijo Lindgren, Erkki Lehtinen, Pentti Silvast ja Aarre Paananen. Uimaseura vakiinnuttikin paikkansa yhtenä parhaista maaseutu eli Helsingin ulkopuolisista seuroista.

Sodat tulivat taas väliin

Sotien aikana toiminta oli luonnollisesti vähäistä. Rauhan tultua jatkettiin uusien uimalajärjestelyjen merkeissä. Niiden käyttö jaettiin, mikä aiheutti hämmennystä uimaseuralaisten keskuudessa. He kun olivat tottuneet menemään Hovinsaaren uimalaan kuin kotiinsa. Kilpailullinen menestys jatkui silti.

Esiin nousivat Kaisa Karjalainen ja Marja-Terttu Suomalainen. Erkki Lehtinen ja Aili Mikkelä kunnostautuivat hyppääjinä. Teuvo Niemelä voitti 50-luvun alussa kolme kertaa peräkkäin Suomen mestaruuden 1500 metrin vapaauinnissa lyöden helsinkiläiset halliuimarit, mitä voi pitää hämmästyttävän hyvänä suorituksena.

Olosuhteet paranivat

Maauimalan valmistuminen Kotkaan toi uimareille luonnollisesti muutoksen olosuhteisiin. Avajaiskilpailuina pidettiin Maakuntien mestaruusuinnit vuonna 1954. Yleiseen käyttöön uimala otettiin seuraavana vuonna. Tuolloin seuran 50-vuotistapahtumassa esiintyi juhlapuhujana Pekka Tiilikainen. Järjestettiin myös uinnin syyskisat, joissa oli mukana maamme sen hetkinen parhaimmisto. Kotkalaiset eivät niissä juuri menestyneet, mutta esille alkoi tulla uusia nimiä enteillen tulevaa huippukautta.

1958 kuoli seuran kunniapuheenjohtaja Vilho Malinen. Vilska oli tehnyt korvaamatonta työtä seuran hyväksi. Samana vuonna valittiin puheenjohtajaksi Unto Sinivalo, joka sitten tuli toimimaan seuran johtotehtävissä pitkään.

Taas Suomen mestareita

Maamme huipulle nousivat uudet nimet, eritoten Tuomo Hämäläinen ja Ulla Suvanto. Heitä säestivät muiden muassa Timo Hämäläinen, Pentti Sinivalo, Seija Airila sekä Hannele Kuokka. Hyvä noususuhdanne katkesi kuitenkin odottamattomalla tavalla.

Vuoden 1963 lopulla tulehtuivat aktiiviuimareiden ja seuran johtokunnan välit niin pahoin, että lopulta suurin osa ensin mainituista erosi. Seurauksena oli uuden seuran, Delfiinien, perustaminen. Uimaseuran toiminta jatkui kuitenkin kaikesta huolimatta. Delfiinit toimi muutaman vuoden, kunnes se lakkautettiin ja paikkakunnalla vielä vaikuttavat uimarit palailivat takaisin Uimaseuraan.

Uuden uimaripolven kasvattamisesta vastasi lähinnä Helvi Sinivalo. Menestystä alkoi tulla jo B-mestaruuskilpailutasolla. Jukka Sinivalo aloitti nousunsa kohti SM-kisojen mitalisijoja.

1960-luvulla elvyteltiin jo 30-luvulla ilmestynyttä seuralehteä. Rinulia ja Roolia-julkaisussa käsiteltiin uinnin valmennukseen liittyviä asioita, julkaistiin humoristia pätkiä, runoja, piirroksia, haastatteluja, sekä myös tuloksia kilpailuista. Kantaa otettiin myös tuolloin ajankohtaiseen uimahallin rakennushakkeeseen.

Uimahallit ja Bingo

Uimahalli valmistui sitten vuonna 1970. Kolme vuotta myöhemmin seuran toimintaedellytykset paranivat myös bingoamisen avulla. Samoin kehiteltiin yhteistyötä naapuriseura Vesi-Veikkojen kanssa.

Uimahalli ei kuitenkaan vastoin odotuksia merkinnyt kilpailullisen menestyksen laajamittaista nousua. Pitkään sai Jukka Sinivalo lähes yksin edustaa seuraa maamme huipputasolla.

Vuonna 1978 oli kotkalaisella uintiväellä ja muillakin liikunnan harrastajilla aihetta tyytyväisyyteen. Silloin valmistui Karhulan uimahalli. Vihkiäispuheen kävi pitämässä opetusministeri Kalevi Kivistö. Uusi halli toi mukaan nuoria uimarinalkuja, joista kaikki eivät kuitenkaan jaksaneet pitkään olla mukana.

Kilpailujärjestelyt sujuivat

Kilpapuolella järjestettiin Kotkassa uintimaaottelu Suomi-Länsi-Saksa- Tsekkoslovakia. Se pidettiin Moskovan kisojen jälkeen 1980 ja mukana oli runsaasti olympiauimareita. Mainittakoon myös pari vuotta myöhemmin Kotkassa pidetyt SM-kilpailut. Molempien järjestelyistä tuli runsaasti kiitosta.

Lokakuussa 1983 parikymmentä seuran jäsentä kävi Leningradissa. Muun ohjelman ohella tutustuttiin myös sikäläiseen Liikuntainstituuttiin. Sen kasvatteja oli mm. Vladimir Salnikov, ensimmäinen 15 minuutin alittaja 1500 metrin vapaauinnissa. Vierailun mahdollisti siellä opiskeleva seuran jäsen Mikko Lyytikäinen.

Vierailu uusittiin pari vuotta myöhemmin. Tuolloin mukana oli uimaseuralaisten ohella valmentajia ja uimareita koko Kaakkois-Suomesta.

Vuosikokouksessa 1985 tapahtui merkittävä muutos seuran johdossa. Heikki Malinen tuli puheenjohtajaksi Unto Sinivalon tilalle. Umppa olikin heilutellut nuijaa muutamaa välivuotta lukuun ottamatta melkein kolme vuosikymmentä.

Seuran 80-vuotisen toiminnan merkeissä julkaistiin joka kotiin jaettu Uintijuhlaa-lehti. Itse juhlien ohjelmaan kuului mm. vesikoripalloilun esittely. Siitä vastasi Suomen Uimaliiton koulutus-ja valmennuspäällikkö Risto Tiainen, entisiä uimaseuralaisia. Ansiomerkkejäkin jaettiin. Uimaliiton kultaisen plaketin saivat Unto Sinivalo, Aatos Lappalainen ja Pentti Silvast.

Juniorit ja seniorit

1980-luvulla Uimaseuran kilpailutoiminta painottui nuorisoon ja toisaalta ikämiesten kisoihin. Jälkimmäisissä on kunnostautunut erityisesti Risto Lehtonen lukemattomilla Masters-voitoillaan. Monet muutkin uimaseuralaiset ovat niissä menestyneet. Nuorista voi tässä yhteydessä nostaa esille Minna Kuokan, joka kuitenkin lopetti kilpailu-uransa varhain.

Muutamaksi vuodeksi löysivät Uimaseurasta kodin triathlonistit. He saavuttivat menestystäkin, erityisesti Katja Pakarinen ja Pasi Silvennoinen, kuten myös Reijo Putkinen, joka osallistui Havaijin Ironman-kilpailuihinkin.

Seuran valmennuspuolella siirryttiin uusille urille, kun Kristiina ”Ippe” Natunen tuli toimintaan mukaan. Hänen menestyneimmät suojattinsa olivat Kati Pesonen, Jonas Lundqvist, Antti Lippo, Lari Rönkä sekä Matti Rajakylä. Viime mainittuhan helsinkiläistä seuraa jo edustaen kuului Suomen joukkueeseen Ateenan kisoissa.

Vakaa tulevaisuus

Kaikkineen näyttää kohta satavuotiaan Kotkan Uimaseuran tulevaisuus vakaalta.Uimarikoulut tuovat jatkuvasti uusia lupaavia nuoria. Monet lopettavatkin kilpailemisen nuorina, toiset taas muuttavat opiskelujen perässä muualle. Monet jatkavat valmentajina ja nuorten ohjaajina oman kilpailu-uransa jälkeen. Altaissa riittää kuhinaa, mikä on elävän Uimaseuran merkki.